keskiviikko 19. helmikuuta 2014

MyPaint - arvostelun poikanen

Nopeaa ja eloisaa, digitaalinen vesiväri lähentelee perinteistä 
 MyPaint, vapaan lähdekoodin tietokoneella maalaamiseen ja piirtämiseen tarkoitettu ohjelma jonka voit saada itsellesi täältä x.

Nättiä jälkeä.
Hurjasti erilaisia valmiita siveltimiä, joita on mahdollista säätää ja tehdä itse lisää. Leikkiohjelmaksi huomattavasti hankalampi kuin ArtRage, luonnosteluun avaan edelleen ennemmin Smoothdrawn, mutta kuvituskuvien tekemiseen tämä soveltuu mitä mainioimmin.

Jos tykkäät tehdä söpöjä kuvia, tällä ohjelmalla se onnistuu.

Akvarellimaalauksen simulointi tietokoneella on mahdotonta (ehkä siksi se onkin lempparini perinteisistä medioista), mutta tämä ohjelma osaa mennä edes vähän sinne päin.

Tämän teossa ei kauaa nokka tuhissut. Harjoittelulla, asetusten säädöllä ja kärsivällisyydellä tällä ohjelmalla on varmasti mahdollista saada aikaan jotain huikeaa.


torstai 13. helmikuuta 2014

Uusi Sherlock Vanhan inspiroimana

 Olen taas palannut oikean siveltimen ääreen ja maalailen tässä Jugend-tyylistä julistetta ihka oikeilla maaleilla. Sen kuivuessa teki mieli piirtää jotain hassua myös tietokoneella. Tein siis oman version Art Nouveau Holmesin teatterijulisteesta Uudella Sherlockilla.

keskiviikko 12. helmikuuta 2014

ArtRage Maalausohjelman arvostelunpoikanen

Vanhalta koneelta nappasin ArtRage ohjelman, en muista minkä kylkiäisenä se on aikanaan tullut sillä se tietääkseni on kaupallinen ohjelma (tai mikä versio, kai sen jostain näkee) mutta tämä on siis tälläinen leluohjelma.

ArtRage näkymä

Leluohjelma tietokoneella piirtämiseen ja maalaamiseen. Sillä on kiva leikkiä. Välineiksi on mallinnettu öljyvärisutia, palettiveistä,kuivapastellia, tussia ja GLITTERPURNUKKA! Virtuaaliglitteriä!!! Kuinka olenkaan voinut elää ilman tällaista keksintöä?

Ohjelma matkii siis perinteisiä maalausmuotoja. Sillä on helppo tehdä söpöjä pastellipiirroksia, tai leikkiä  öljyvärimaalaamista ilman myrkyllisiä  ja sotkevia maalituubeja.


ArtRagella on supernopea tehdä pieniä piirroksia. Olisko tähän mennyt 10min?

Tämä alla oleva "maalaus" on tehty supervikkelään mallikuvasta, ja asetuksella, jossa ohjelma nappaa automaattisesti muutaman mallikuvaa hallitsevan perusvärin. "Taiteilijan" ei tarvikse kuin vähän sutia päälle... eli jos taiteellisesti täysin tumpelo ystäväsi näyttää sinulle ArtRagella väkertämäänsä, vähän liiankin hienolta näyttävää työtä, hymyile ja nyökkäile nätisti, että juu juu, hieno on, jatka samaan malliin (KOSKA LUOVUUTTA EI SAA LANNISTAA) ja huokaa sitten itseksesi että taas on leluohjelman huijausasetuksilla muutettu valokuva "taiteeksi".
,

Arvio: tykkään visuaalisesta jäljestä, hyvin epätyypillistä digitaiteeksi :) Tällä on kiva leikkiä.

maanantai 10. helmikuuta 2014

Meissä kaikissa asuu pieni graafinen suunnittelija...

...ja vaikkei asuisikaan, vektorigrafiikkaohjelman tietokoneelle asentamisen jälkeen jokainen voi luulla olevansa sellainen. Näille hölmöille harrastelijoille muotoilijat(AMK) keskenään nauravat, joille taas hipsteri (TAIK) desingerit puolestaan nauravat partaansa samalla kun muita ei naurata yhtään kun hiljaa hukumme massoittain vyöryviin abstrakteihin kuvioihin.

Parilla tonnilla voin suunnitella Teidänkin firmallenne yhtä mitäänsanomattoman logon. Eipä ainakaan herätä vääriä mielikuvia! Jos ylipäänsä mitään. Toinen mokoma rahaa, niin saat mukaan ympäripyöreän sloganin tyyliin "Your day is our day".

torstai 6. helmikuuta 2014

Photorealismi - taidokasta kopiointia?

Ajatuksiani photorealismista, hieno taidonnäyte vai ajanhukkaa kopioimalla?

Ja mielipiteeni on: ajanhukkaa. Onhan toki hienoa osata jäljentää todellisuutta mahdollisimman tarkasti, mutta tiesittekö, että nykyään on sellainen jännä laite olemassa, joka tekee sen napin painalluksella?
Kun meillä on olemassa valokuvakamera, maalaustaiteen tehtäväksi jää toisinnan sijaan jäljentää tunnetiloja.


Ja tämä on ehkä suurin syy, miksi inhoan tietokonetaidetta. Se on niin tunteetonta, kylmää, sielutonta. Digitaalisesti tehdyt kuvat pyrkivät photorealistisuuteen tunteen sijaan.

Photorealismi, mitä järkeä?
- kopioit sitten valokuvan millin tarkasti?
- käytit sitten viikon elämästäsi tähän kopioon.
- Wow, onpa hieno! Jep, mutta hieno oli alkuperäinen valokuvakin, kummankohan ottaisin seinälleni, alkuperäisen valokuvan vai kopion siitä?
- "valokuvasit" huoneesi piirtämällä kaiken, ihan kaiken!
- jäljensit photoshopilla valokuvan, ja jäljennöksesi on niiin tarkka, että se on kuin airbrushattu versio valokuvasta. Toisin sanoen, tylsä ja muovinen. Jee.

Toinen näistä kuvista on valokuva, toinen photorealistinen tietokoneteos. Kumpi on kumpi?
Huijasin. Sama kuva molemmissa, mutta ymmärtänet, mitä tarkoitan photorealismin turhuudella, kun kyseessä on valokuvan toisintaminen?

Milloin photorealismilla on paikkansa:
+ valokuvantarkka kuva asioista, joista ei voi ottaa valokuvia. Lohikäärme lähimetsässä, maalaus/piirros joka on niin photorealistinen, että epäilet onko se valokuva, mutta eihän se voi olla... Fantasiakuvamaailmat, valokuvien ja tietokonetaiteen yhdistelmät (henk.koht näidenkin airbrush hell tyyli ei uppoa, mutta parhaimmillaan ovat ajatuksia herättäviä ja visuaalisesti jänniä)
+ peli- ja elokuvamaailmat, kuten äskeinen tapaus, tehdään uusia maailmoja mahdollisimman realistisesti. Tuskin kukaan pelaisi impressionistista Call of Dutya...

ja tietenkin, onhan kopioiminen loistavaa harjoittelua, mutta kopioiminen ilman minkäänlaista omaa tulkintaa on jotain, jota en vain jaksa ymmärtää.

keskiviikko 5. helmikuuta 2014

SmoothDraw 4 arvostelun poikanen

Tältä blogilta on turha odottaa Photoshop tutoriaaleja sillä köyhä p...enska ei aio käyttää vähiä rahojaan ohjelmaan, jonka nimestä on johdettu kirosana "photoshoppaus". Olen myös kuullut markantalosta huhua, että ohjelma on kaiken lisäksi aloittelijalle turhan hankala. Joten, tunkekaa photoshoppauksenne vaikka... samaan paikkaan MSPaintin kanssa.

Onneksi ohjelmia on muitakin (ja hyviä saa vinkata tännekin päin! Myös kaupallisia, sillä näppäräksi testatusta ohjelmasta mielellään kyllä maksaa)

SmoothDraw Näkymä

Vapaan lähdekoodin ohjelma Smoothdraw on nopea, näppärä ja ennen kaikkea ilmainen. Saat sen omaksesi mm. täältä.
Paineentunnistus toimii mielestäni hyvin, tosin ei ole muustakaan kokemusta... mutta ei ainakaan vielä ole suuremmin alkanut ärsyttää.

Tasot toimii jotakuinkin jees. Löytyy tussikynä luonnosteluun, ihan ok virtuaalilyijykynä, mustekynä ja oma lempparini, harjasuti. Sillä saa ihan hauskaa jälkeä aikaan.
Ja kyllä, se kynäruisku löytyy myös... airbrush hell töiden tekeminenkin siis luonnistuu.
Valmiita asetuksia ei juurikaan pysty muuttelemaan, mutta aloitteleva artisti ei kyllä kauheasti turhia asetuksia (vielä ainakaan) kaipaa.

virtuaalilyijykynän jälki muistuttaa skannattua lyijäriä kontrastin lisäämisen jälkeen


 Smoothdraw:lla piirsin myös ihka ensimmäisen piirtopöytätaideteokseni:



Arvio: Aivan loistava pikku raapusteluun, tämän hetkinen lemppari.

tiistai 4. helmikuuta 2014

Maalaaminen tietokoneella - HIDASTA!


Tukkimiehen kirjanpito kertoo, että olen ehtinyt katsoa 4 jaksoa tv-sarjaa samalla kun tätä olen maalaillut. Eli nelisen tuntia, ja tuntuu, ettei ole päässyt puusta pitkälle. Mikä sinällään ei ehkä ole kovin hidasta, kun öljyväripotretin maalaaminen voi viedä 3kk. Tämä vain tuntuu hitaammalta, kun ei ole yhtä hauskaa, vaatteet ei likaannu ja puuttuu se jännitys, kun kahvin asemesta huulillesi nostamassa kupissa onkin tärpättiä.

maanantai 3. helmikuuta 2014

WIP - keskeneräisiä

...jotka mitä luultavimmin jäävät sellaisiksi. Teen yleensäkin useampaa työtä samaan aikaan, sillä en vain jaksa keskittyä yhteen ja samaan juttuun kovin pitkää aikaa kerrallaan.. 
Voin toki pakottaa itseni (miten muuten olisin onnistunut suorittamaan lukion), mutta tällöin tulokset kärsivät, ja saatan tuhota koko työn pinnistellessäni. Olenkin oppinut keskittymiskyvyn herpantuessa pitämään tauon, tai oikeastaan, vaihtamaan hetkeksi toiseen työhön.
Vasemmalla yksi ensimmäisiä "vakavia" yritelmiä maalata smoothdraw:lla. Se on myös todiste aloittelevan digitaiteilijan sortumisesta kardinaalivirheeseen.
Liian paljon liian samaa... 

Sinulla on käytössäsi niin monta väriä, kuin koneesi resoluutiot antaa myöten, niin tokihan niitä pitää käyttää! Ja ei tietenkään useampaa eri sävyä, vaan saman sävyn eri variaatioita, voi että kun on harmoniat kohdillaan!

Tulos on suoraan sanottuna lattea.




Seuraavaan kuvaan päätin siis rajoittaa paletin. Ihan kiva harjoitus, mutta tämä jää kesken ihan sen takia, että alkuperäisen luonnoksen mittasuhteet ei menneet ehkä ihan kohdilleen. En ehkä keskittynyt niin hyvin kun katselin samalla Changeling elokuvaa, joka on ihan hirveä. Siis hyvä elokuva, mutta painajaismainen.
 Ja sitten perus goottiskeidaa.

Ehkä jatkan, ehkä en.

Ehkä otan osan talteen, rappuset on ihan jees alku, mutta tuo tyypin asento on kuin pytyllä kykkisi.

Tai ehkä pidänkin tyypin, mutta vaihdan taustan sopivampaan?




Sarjakuvaluonnostelmaan on hyvä lopettaa.
Ananas vs. ananassmoothie
.



sunnuntai 2. helmikuuta 2014

Sarjismainen tyyli, mutta mistä tulee kauniit kaaret?

Piirustelu piirtopöydällä on ihan jees. Luonnoksistä tulle jotenkin automaattisesti sarjakuvamaisia. Mitä olisi netti ilman pieniä (ja vähän suurempiakin) sarjakuvia?
mutta en tajua, miten käden "tärinää"(ei sinällään kädet tärise, koska tavan kynällä kyllä onnistuu, mutta piirtopöytä rajoittaa varsinkin isojen kaarien piirtämistä) saa siistittyä? Millä ne täydelliset kaaret saa tehtyä? Onko se "tärinän vaimennus"  ja kaarien siistiminen ainoastaan vektorigrafiiikan ominaisuus? Pitääkö seuraavaksi opetella Inkscape?
Random piirrosharjoituksia
...ja väritys





Pari raapustelua

 Nää on näitä tämmöisiä, mitä tulee raapusteltua ennen kuin alkaa yrittää tehdä mitään fiksua. Paperia säästyy, tietokoneella on vaan niin helppo pyyhkiä pois/olla laittamatta muistiin niitä "luonnoslehtiö" sivuja. Nää nyt kuitenkin säästin, ja yritän kestää säästää jatkossakin jotain luonnoksia.

lauantai 1. helmikuuta 2014

Mikä ihmeen "Airbrush hell"?

Keksin sanaparin kuvailemaan inhokkiani.

Silkoinen helvetti. Suurin syy, miksi en pidä tietokonetaiteesta esteettisesti.
Kaikki on niin "ihanan" siloiteltua, kuin saumattoman muovimuotin läpi pursotettua sontaa. Sielu katoaa jokaisen häivytyksen jälkeen. Nukkeihmisiä ja muovisia taloja, jopa maisema on muovia. En tiedä, pitäisikö itkeä vai nauraa, kun toiset ylistävät CGI:n "realistisuutta". Klonkku ei edelleenkään näytä "aidolta", sori vaan. En ymmärrä, miksi piti luoda synteettinen, ruma (siis epäsopivan silkoisen ruma) kuva samaan aikaan, kun näyttelijä silti liikuttaa hahmoa. Mikä vika näyttelijässä olisi ollut? Liian uskottava? Elokuvassa ei muuten olisi ollut tarpeeksi tietokonetehosteita? Eh?

Tämä koskee myös kuvankäsittelyä, tiedättehän ne Cosmopolitanin kannet, joissa julkkismuijan tunnistus onnistuu ainoastaan kanteen kirjoitetusta nimestä? Kaikki ihmisen tunnistettavimmat piirteet on häivytetty, muokattu muovimaiseen barbimuottiin jolloin on mahdotonta tunnistaa onko kuvassa Madonna vai Beyonce. Vai ehkä se onkin Winston Churchill 2000-luvun filtterien läpi?

Airbrush hell, sieluton siloinen helvetti tietokoneen ruudulla. Annapa, kun demonstroin. Elä turhaan valita että hyvähän minun on valittaa huonosta cgista kun omat työt on niin paskoja, muista, että aloitin digitaalisen piirtämisen vasta viikko sitten (tästä ennakkoluuloisesta inhostani huolimatta)

Eli, olen ihastunut sarjaan Viikingit. Piirretääs siis Ragnar Longbrok. Normaalisti valitsisin jonkun rosoisen median, esim. iso hiili, söpöily ei sovi näille viikkareille, mutta tehdäänpäs tietokonetaidetta kun se on nyt aloitettu.
1. kerros harjasiveltimellä. Keskeneräinen, mutta ottaisin silti saman tein seinälleni. Jotain kiehtovaa ja rajua, rösöistä, vaikka tuo digitaalinen silous paistaakin pahasti läpi.
piruuttani vähän airbrushasin.  Tunne katosi jo, pari tuntia lisää työskentelyä, niin johan madame Tussaud jo huutelee vahanukkensa perään. 
 Airbrush Hell, vai Airbrush Heaven? Mielipiteitä puolesta tai vastaan?

Wacom Intuos Pen piirtopöytä arvostelun poikanen

Ostin siis synttärilahjaksi itselleni elämäni ensimmäisen piirtopöydän! Olin kerran kokeillut siskon piirtotablettia, sen suurempaa kokemusta ei ollut.

Ensimmäinen reaktioni kun kaivoin lätyskän laatikostaan:
Onpa nätti, sopii värien kanssa yhteen mun Porchen* kanssa!
Tämä on siis Wacom Intuos Pen. Kolmekymppiä lisaa, niin olisi saanut Pen&Touchin, mutta koska mun läppärin touchpad on niin stanan ärsyttävä, en halunnut ottaa riskiä saada lisää samanlaista ärsytystä mitä jo läppärin touchpad tuo tullessaan (tai vie mennessään, kun vahingossa deletoi kaiken jos ei muista kytkeä pois päältä kirjoittaessa)

Piirtopöytä, piirustus tabletti... Työkalu digitaalisen taiteen tekemiseen.

Ja kuulemma muistiinpanojen tekoon, mutta en nyt ihan ymmärrä miksi, koska tuo toimii vain koneeseen kiinnitettynä, ja jos tuot läppärin luennolle, miksi et kirjoittaisi suoraan sillä?
Tekstintunnistus on sitä paitsi onneton. Tai sitten käsialani on. Turhauttavinta oli, että ei tunnistanut w- kirjainta, ei vaikka miten sen kirjoitti. Tulkitsi sen aina n-kirjaimeksi. Missä maailmassa w ja n näyttää yhtään samalta?!

Piirtopöydän pinta tuntuu kivan samettiselta sormenpäihin. Piirtäessä kuuluu kiva skraapustelu ääni.
En tosiaan ole tablettien tuntija, niin toivottavasti en aiheuttanut turhia naarmuja kun en alkuun oikein tiennyt, kuinka kovaa sitä kynää oikein pitää painaa. Aika nopeasti siihen sai jonkinlaisen tuntuman, ja harjoituksella varmaan paranee tämä. Oikeakätisenä huomaa käyttävänsä enemmän pöydän vasenta puolta, jossa viikon käytön jälkeen valon osuessa oikein ja silmiä siristämällä voi huomata kulumaa siinä kohden, missä eniten piirtää. Toinen puoli jää käyttämättä, sillä on hankala piirtää kun ranne "putoaa" pöydän yli. Tosin tämä johtunee siitä, että työskentelen palikka sylissä, pöydän ääressä käytettäessä saattaisi olla helpompaa. Mutta tykkään siitä, että tätä voi käyttää kuin piirustuslehtiötä, voi piirtää vaikka lattialla istuen tai makoillen sohvalla. Työpöydän ääressä piirtely on niin lame. Eikä mulla itse asiassa edes ole työpöytää.

Miinusta:
Tumma kynä.
Kynän pitäisi olla KIRKKAANORANSSI. Tässähän on siis tuollainen kangasrinkula, johon kynän saa kätevästi pitoon, mutta muistaako/viitsiikö sen sinne pujottaa joka kerta kun palikan hetkeksi laskee käsistään... no pitäisi muistaa, sillä tuo kynä on samanlainen pikakatoaja kuin sukkien parit, kahvikuppi aamuisin ja puhelin silloin kun se on unohtunut äänettömälle.
tervetuloa lisälaiteperheeseen, wacom!
*ei hätää, olen yhä köyhä p... mun ulkoinen kiintolevy on design by porche...

Ekat ihan melkein maalaukset

En yhtään muista, mikä ohjelma sunnuntaina tuli telkusta, kun maanantain aiheena oli
Airbrush hell. Smoothdraw. Päätin olla huijaamatta eli nopea luonnos, mittasuhteet hieman vinksallaan eikä kyllä muistuta malliaan sitten yhtään... mutta muistuttako airbrushatut kansikuvatytötkään aitoja itsejään?
Huijasin! Maalattu puoliläpinäkyvälle tasolle alkuperäiskuvan päälle, jolloin mittasuhteet tulee pakostakin oikein (ellei kuvassa ole jotain vikaa) Aika tylsää, tosin tässä käytetty räipepensseli on paljon  kivempi piirtää kuin airbrush-tyyppisellä pyörylällä.

Perinteinen akvarelli;  jopa heikko kännykuva lievästi epäonnistuneesta vesivärityöstä on huomattavasti elävämpi kuin digitaaliset kanssaveljensä