Ajatuksiani photorealismista, hieno taidonnäyte vai ajanhukkaa kopioimalla?
Ja mielipiteeni on: ajanhukkaa. Onhan toki hienoa osata jäljentää todellisuutta mahdollisimman tarkasti, mutta tiesittekö, että nykyään on sellainen jännä laite olemassa, joka tekee sen napin painalluksella?
Kun meillä on olemassa valokuvakamera, maalaustaiteen tehtäväksi jää toisinnan sijaan jäljentää tunnetiloja.
Ja tämä on ehkä suurin syy, miksi inhoan tietokonetaidetta. Se on niin tunteetonta, kylmää, sielutonta. Digitaalisesti tehdyt kuvat pyrkivät photorealistisuuteen tunteen sijaan.
Photorealismi, mitä järkeä?
- kopioit sitten valokuvan millin tarkasti?
- käytit sitten viikon elämästäsi tähän kopioon.
- Wow, onpa hieno! Jep, mutta hieno oli alkuperäinen valokuvakin, kummankohan ottaisin seinälleni, alkuperäisen valokuvan vai kopion siitä?
- "valokuvasit" huoneesi piirtämällä kaiken, ihan kaiken!
- jäljensit photoshopilla valokuvan, ja jäljennöksesi on niiin tarkka, että se on kuin airbrushattu versio valokuvasta. Toisin sanoen, tylsä ja muovinen. Jee.
Toinen näistä kuvista on valokuva, toinen photorealistinen tietokoneteos. Kumpi on kumpi?
Huijasin. Sama kuva molemmissa, mutta ymmärtänet, mitä tarkoitan photorealismin turhuudella, kun kyseessä on valokuvan toisintaminen?
Milloin photorealismilla on paikkansa:
+ valokuvantarkka kuva asioista, joista ei voi ottaa valokuvia. Lohikäärme lähimetsässä, maalaus/piirros joka on niin photorealistinen, että epäilet onko se valokuva, mutta eihän se voi olla... Fantasiakuvamaailmat, valokuvien ja tietokonetaiteen yhdistelmät (henk.koht näidenkin airbrush hell tyyli ei uppoa, mutta parhaimmillaan ovat ajatuksia herättäviä ja visuaalisesti jänniä)
+ peli- ja elokuvamaailmat, kuten äskeinen tapaus, tehdään uusia maailmoja mahdollisimman realistisesti. Tuskin kukaan pelaisi impressionistista Call of Dutya...
ja tietenkin, onhan kopioiminen loistavaa harjoittelua, mutta kopioiminen ilman minkäänlaista omaa tulkintaa on jotain, jota en vain jaksa ymmärtää.